Mekaniikkasolun vaiheistus

Työn aiheena oli teollisuustaajuusmuuttajakeskusten kokoonpanon ensimmäisen vaiheen kehittäminen Promeco Group Oy:ssä. Mekaniikkavaihetta pyrittiin kehittämään huomioimalla mahdollisia epäkohtia tuotannossa sekä vaiheistamalla mekaniikkasolun toimintaa. Tavoitteena oli saada läpimenoaika mahdollisimman lyhyeksi. Lyhyellä läpimenoajalla pyritään parantamaan tuottavuutta sekä vastaamaan paremmin toimitusaikavaatimuksiin. Työ aloitettiin jakamalla mekaniikkasolun nykyinen toiminta vaiheisiin. Tämän jälkeen vaiheistusta testattiin käytännössä kahdella koekokoonpanolla, joiden aikana sitä muokattiin sujuvammaksi. Koekokoonpanojen aikana pyrittiin huomioimaan tuotannossa olevia epäkohtia ja miettimään kaikki keinot keskuksen läpimenoajan nopeuttamiseksi. Tuotantoa on kehitettävä, jotta voidaan vastata paremmin tiukkeneviin toimitusaikavaatimuksiin. Tuotannon kehittämistä ei voi tehdä, ellei käytössä ole mittareita, joilla kehityksen tuloksia voidaan arvioida. Tämän vuoksi työssä vertaillaan erilaisia mittaustapoja ja niiden vaikutusta ja luotettavuutta. Kehitettäessä tuotantoa jatkuvasti laadulla on suuri merkitys. Laadun määritelmä ja perusteet laadukkaalle toiminnalle esitellään, jotta työn tuloksien vaikutusta voidaan analysoida myös laadun kannalta. Monen nykyään tunnetun tuotannon kehittämismallin ja erilaisten tuotantotyyppien avulla haettiin ideoita mahdollisten kehittämistoimenpiteiden pohjaksi. Työssä esitellään JIT-, Lean- ja Agile-ideologioita, ja niiden avulla pyritään etsimään työhön soveltuvia kehitystoimia. Työn tuloksena saatiin siirrettyä noin 20 työtuntia osakokoonpanoon, joten voidaan arvioida läpimenoajankin lyhentyvän. Tuotannossa huomattiin joitakin epäkohtia, joten niitä voidaan kehittää. Oletettavasti tuotantolinjan jatkuva kehitys saadaan toimimaan jatkossa paremmin. Näin pienellä koekeskusten määrällä lopullista hyötyä ei voida vielä kuin arvioida, koska keskusten malliskaala on niin laaja.The inspiration for this thesis was given by empirical evidence that has shown how the first cell of a frequency converter assembly line could be developed and this way lead-time could be shortened. Shorter lead-time is strived for to improve productivity. The main idea in the development was to phase the operations in the mechanic cell and to move as many subsections as possible to the subassembly. The phasing was tested in two test assemblages. On the basis of the test assemblages the phasing was made more effective. At the beginning of the thesis there is basic knowledge of production and its development in Finland. At the same time the industrial point of view for the need to develop is con-sidered. The developing of the production could not be made if there were no indicators which can be used to estimate the results of the development. So different measuring ways and their effect and reliability are also compared in the thesis. Well-known production development models like JIT and Lean and different kind of production types like mass production and mass customization are considered to make lead-time as short as possible. About 20 work hours was moved to the subassembly as a result of the thesis so one can suppose that the production line was also accelerated. Some disadvantages in the produc-tion were noted and repaired, and therefore the production line will be operating more effectively in the future. The number of the test assemblages examined in this thesis cannot be used to estimate the overall advantage because the selection of different available models is too wide

Fast Monotone Summation over Disjoint Sets

We study the problem of computing an ensemble of multiple sums where the summands in each sum are indexed by subsets of size $p$ of an $n$-element ground set. More precisely, the task is to compute, for each subset of size $q$ of the ground set, the sum over the values of all subsets of size $p$ that are disjoint from the subset of size $q$. We present an arithmetic circuit that, without subtraction, solves the problem using $O((n^p+n^q)\log n)$ arithmetic gates, all monotone; for constant $p$, $q$ this is within the factor $\log n$ of the optimal. The circuit design is based on viewing the summation as a "set nucleation" task and using a tree-projection approach to implement the nucleation. Applications include improved algorithms for counting heaviest $k$-paths in a weighted graph, computing permanents of rectangular matrices, and dynamic feature selection in machine learning

The art of egress - Madness, horror, and the pedagogy of depsychiatrization

This doctoral dissertation investigates stereotypical cultural representations of people with psychiatric disabilities, or psychiatrized people, and delineates strategies for critically encountering them. Representations are interpreted as implications of larger power relations; not merely as indicators of the existence of such power, but as functional components of the power mechanism. Previous studies indicate that cultural imageries of psychiatrized people are generally dehumanizing and objectifying, and it has been argued that these representations can be challenged by promoting critical firsthand experiences of disability. However, this imposes the weight of responsibility on the disabled subject. The dominant stereotypes and images oblige the psychiatrized subject to convince the society that, unlike the typical psychiatrically disabled characters in television and cinema, s/he is, for example, able to work, able to parent, and able to not commit homicide. In complying with the requirement to defend oneself against the prejudices, the disabled subject inevitably ends up legitimizing the mechanism underlying and constituting the very requirement. What can the disabled subject do within these parameters? This dissertation argues that a profound critique and resistance of the hegemonic notions of psychiatric disabilities require approaches that go beyond the binary strategy of acceptance and disavowal. The body of data analyzed in the dissertation consists of the work by hip hop artists who have disclosed their experiences of disability through their work. Their works are interrogated regarding their potential to expose, acknowledge, and refer to stereotypes and prejudices while simultaneously refusing to neither approve nor disapprove of them. In addition to realistic, genuinely autobiographical accounts, some of these rappers have incorporated into their narratives pejorative stereotypes of violence and crime, enmeshing the overtly stereotypical imagery of psychiatric disability with the accounts of their subjective experiences. Through this enmeshing they not so much criticize the prevailing politics as they encounter the subject positions and stereotypes imposed on the disabled subject through their art; they confront the political forces of representation and subjection on the level of their functioning. Instead of arguing against them, they perform maneuvers through which they simultaneously embrace, reject, distort, and ridicule the dominant stereotypes and prejudices. This dissertation refers to these strategies of resistance provided by the rappers as egresses due to their capacity to escape the confining images and subject positions. The notion of egress enables art education to assume a critical stance towards ableist forms of representation, and pave the way for the emergence of a pedagogy of depsychiatrization—a pedagogical stance which acknowledges, and resists, the psychiatrization of disabled subjects through mechanisms of representation.Tämä väitöskirja tutkii psykiatrisesti vammaisten eli psykiatrisoitujen ihmisten stereotyyppisiä kulttuurisia representaatioita ja hahmottelee strategioita niiden vastustamiseksi. Representaatioita lähestytään valtasuhteiden ilmentyminä, niiden elimellisinä ja toiminnallisina osina. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että psykiatrisoituja ihmisiä esittävä kulttuurinen kuvasto on pääasiallisesti epäinhimillistävää ja objektivoivaa, ja on esitetty, että sitä voidaan haastaa tarjoamalla kriittisiä ensikäden kuvauksia vammaisuudesta. Tämä kuitenkin asettaa vastuun vammaiselle subjektille. Vallalla olevat stereotypiat velvoittavat psykiatrisoidun subjektin puolustautumaan ja todistamaan yhteiskunnalle, että hän kykenee esimerkiksi työskentelemään, toimimaan vanhempana ja olemaan syyllistymättä henkirikoksiin— toisin kuin median fiktiiviset psykiatrisoidut hahmot. Suostumalla vaatimukseen puolustautua vammainen subjekti päätyy väistämättä vahvistamaan mekanismia joka tämän vaatimuksen synnyttää. Mitä vammainen tai psykiatrisoitu subjekti voi tehdä näissä olosuhteissa? Tämä väitöskirja esittää, että psykiatrisen vammaisuuden hegemonisten representaatioiden kritiikki ja vastustaminen edellyttävät lähestymistapoja, jotka tarjoavat monimutkaisempia strategioita kuin pelkkä hyväksyminen tai hylkääminen. Tutkimuksen aineisto koostuu teoksista jotka tehneet hip hop -artistit ovat käyttäneet taidettaan omien vammaisuuden kokemustensa kuvaamiseen. Analyysissä tarkastellaan teosten mahdollisuuksia hyödyntää stereotyyppisiä representaatioita, ilman että ne joko yksiselitteisesti hyväksytään tai hylätään. Aitojen omaelämäkerrallisten vammaisuuskokemuksien lisäksi osa artisteista on tietoisesti sisällyttänyt musiikkiinsa psykiatriseen vammaisuuteen liitettyjä kielteisiä stereotypioita väkivaltaisuudesta ja rikollisuudesta. Sen sijaan, että artistit argumentoisivat tätä kuvastoa vastaan, he samanaikaisesti omaksuvat, hylkäävät, vääristävät ja tekevät naurunalaiseksi stereotypiat ja ennakkoluulot, joista tämä kuvasto muodostuu. Tässä väitöskirjassa näitä strategioita kuvataan egressiivisiksi tai egressioiksi, sillä ne pakenevat rajoittavia kuvia ja subjektipositioita. Egression käsitteen avulla taidekasvatuksen on mahdollista muodostaa kriittinen asenne ableistisiin representaation muotoihin ja näin ollen luoda mahdollisuuksia depsykiatrisaation pedagogiikalle, lähestymistavalle, joka tiedostaa ja vastustaa representaatiomekanismien kautta tapahtuvaa vammaisten subjektien psykiatrisaatiota